Kaikkeen ei voi aina vaikuttaa ♥

En nyt taas oo muistanut postata, enkä vieläkään tämän viikon tunnista kerro, kerron vasta ensi viikon tunnin yhteydessä. Mutta sen kerron että menin Wickillä ja meillä on ensi kerralla erikoistunti ;)

On kuitenkin syy, miks tän postauksen tähän väliin laitan. En halua tästä valituksia tai muutakaan, vaikka tämän tänne pistän.

Se asia koskee pituutta.
Alan olla liian pitkä pikkuponeille, jotka on kuitenkin niin parhaimmistoa luonteensa takia. En huomannut sitä aiemmin syksyllä, kun menin Tarhakalliossa Rohmu-nimisellä shettisruunalla, koska se toimi oikeastaan aika kivasti. Mutta huomasin sen torstaina kun menin Wickillä. Koska poni oli jo mennyt alkeistunnilla, oli se hieman hidas ja tönkkö. Sain tehdä paljon töitä että se taipui edes hieman. Mutta asiaa ei yhtään helpottanut se, että jalkateräni oli ilman satulaa mennessä ponin polven kohdalla. Huomaatte tämän ensi postauksessa, joka tulee, kun kerron noista tunneista. Kuitenkin juuri nuo pikkuponit ovat opettaneet minulle kaikkein eniten ja en varmaan olisi näin pitkällä, jos noita ei olisi. Nyt kirjoitan lyhyen tekstin jokaisesta minulle enemmän tai vähemmän tärkeästä opetusmestarista, joita on tämän reilun neljän vuoden aikana tullut muutama sellainen "tärkeämpi".

Aloitetaanpa nyt vaikka Epusta. Eppu oli virallisesti Golden Coast Empress ja aivan ihana tapaus. Joskus tuntui, etten halunnut sitä tunnille, mutta voi sitä onnea kun olit saanut sen itsepäisen "muulin" liikkumaan koko tunnin ilman yhtään tössäystä. Poni oli alkuun aina hidas, mutta melkein heti kun oltiin aloitettu ravaaminen, se reipastui - ainakin vähän. Sen takia meninkin ponilla monen monituista kertaa peräkkäin. Eppu ei ollut karsinassa kaikkein kilteimmästä päästä läheskään aina. Varsinkin aloittelijat se testasi. Loppuen lopuksi pieni ja rakas poni sai puhkurin, ja se lopetettiin 20.12.2010. Ikävä jäi tärkeää opettajaa ♥

"En koskaan unohda kanssasi viettämiäni hetkiä.
En koskaan unohda kanssasi vietettyä tunteja.
En koskaan unohda kanssasi vietettyä taistelua.
En koskaan unohda voihketta kun näin että sinut sain tunnille.
Enkä missään nimessä unohda koskaan sinua, ihanaa ponia.
Opetit minut olemaan sinnikäs ja päättäväinen, opetit ystäviäni samaan, mutta emme osanneet kuitenkaan kunnioittaa sinua, ennenkuin nyt, nyt kun on myöhäistä kunnioittaa sinua. Jään kaipaamaan sinua ja siskoasi, mutta mennyt on mennyttä, opetit minut myös katsomaan aina eteenpäin, vaikka olisit kuinka peruuttanut, katsoin aina eteenpäin. Aina siihen yhteen päivään asti: se oli silloinen maanantai, joulukuu vuonna 2010. Sen jälkeen et ole opettanut minua etkä ystäviäni. Nyt olen vain pohtinut, mitä olisin tuolloin voinut tehdä toisin. Mutta mitään en saa päähäni. Ainoastaan sen, kuinka ihanan pehmeä turpa sinulla oli, kuinka sait minut opetettua ratsastamaan ja mitä kaikkea sinun kanssasi koin."

Taas on tullut poni tärkeäksi, nimittäin seuraavana esittelyt ansaitsee Wick. Mitään sen erikoisempia nimiä ponilla, ei ole - mitä nyt välillä tulee nimitettyä mm. Viksu, Viksters yms. Viki on vuonna 1999 syntynyt Gotlannin russ, kokoa pienellä ja voikolla ponilla on 126 cm. Tärkeäksi poni on tullut sen takia, että sen kanssa opin laukkaamaan uudelleen ja oikeastaan Vikillä olen suurimman osan hyppäämisestäkin oppinut. Ilman satulaakin hyppääminen on tullut koettua yhtälailla maastoilun kanssa, joten enempää en voi tältäkään ponilta enään oppeja pyytää. Nyt alan kuitenkin olla jo niin pitkä, että ponilla ratsastaminen käy minulle vaikeaksi, ratsastuksenopettajammekin sanoi että alan olla jo niin pitkä ponille, että jos sen ensi kerralla saan, tulee se varmasti olemaan viimeinen visiittini tuon ponin selässä. Vielä ei tätä ponia ole totaalisesti menetetty, mutta kaikkia hyviä hyppykertoja jää kyllä kaipaamaan.

Kaikki kuvat ponista elokuussa otettuja!

Sissi ja Melli eivät ole minulle niinkään tuttuja, mutta molemmilla olen pari kolme tuntia mennyt. Mellillä menin ilman satulaa ja silloin sain huomata että miten helposti ponilta voisi tippua. En kuitenkaan muistini mukaan ole kummaltakaan pieneltä "koiralta" tippunut kertaakaan. Sissillä taas menin, kun hyppäsin aivan ensimmäistä kertaa. Se ei ollut kuin pieni ristikko, mutta pieni poni niin vähemmästäkin siitä tulee isompi hyppy. En mielestäni osannut tuolloin - tai vieläkään - hypätä edes ensimmäisen kerran tasolla, vaikka leirikaveri sanoikin että "sä oot ku syntyny hyppäämää". Myöhemmin esteistä on mulle tullu se päälaji, vaikka en hirveämmin hyppää, kesäisin ja leireillä. Sissi on ruunikko risteytystamma(105 cm) ja melli rautias risteytystamma(102 cm).

Cikuria oli varmaankin myös sellainen, jolla opettelin jonkin verran ratsastamaan, enemmän tai vähemmän. Kuitenkin ponista tuli yllättävänkin tärkeä sen hyvillä metkuilla viihdyttää tuntia, myös vanhoilla päivillä. Muistan esimerkiksi ne kerrat, kun Cikulla hypättiin leirin tunnilla. Estettä ennen käynti, käynnissä yli ja meinasi ratsastajakin tulla alas. Poni myös esimerkiksi kerran keskellä tuntia kävi ratsastaja selässä makaamaan. Jossei muuten, niin poni opetti ainakin että mitä hauskuus tarkoittaa. Toki selässä oppi saamaan vähän laiskemmankin ponin liikkeelle.

Tähän tilanteeseen en muita poneja keksi, jotka olisivat minulle opettaneet enemmänkin - mutta Rohmua ei saa unohtaa! En ole mennyt ponilla kuin 2½ tuntia, mutta noiden tuntien aikana poni heitti minut alas selästä kerran jos toisenkin. Viimeisellä ratsastuksellani ponilla saimme jopa pari puhdasta vaihtoa. Muistan vieläkin hienon ponin, joka opetti ainakin putoamisen jalon taidon. Tarkoitus olisi joskus tammikuussa varmaankin ratsastamaan ponia.

Tälläinen erikoispostaus tällä kertaa, kertokaa mitä piditte. Ja oikeesti, noilla kaikilla poneilla on muitakin syitä, miks oon tähän laittanu - en vaan osaa pukee sanoiksi. On toki muitakin kaviollisia ystäviä, mitkä ansaitsee paikan tällä listalla muuten, mutta tämä lista on vain poneille. Voin joskus tehdä kaikista yhteisen listan, jos innokkuutta sellaisen lukemiseen ilmenee.